Vähennä työmaan seisokkiaikaa: Mitä manuaalinen lumityö todellisuudessa maksaa kaupalliselle työmaalle

Kello viisi aamulla, 15 senttimetrin yön yli sataneen lumen jälkeen. Projektipäällikkö ei katso edistymistä – hän katsoo työtasoa, joka on kadonnut valkoisen alle. Kukaan ei sano "se on kaunis". Kaikki sanovat samaa: emme työskentele tänään.

Tässä kohtaa jää huomaamatta: lumi ei oikeastaan ​​ole ongelma. poistoprosessi on.

Piilotettu matematiikka "lapioi se vain"

6 x 6 metrin työtaso, jossa on 15 senttimetriä lunta, kuulostaa viiden minuutin työltä. Se ei ole sitä. Kaksi tai kolme työntekijää, yksi tai kaksi tuntia – ja sekin ennen kuin kukaan vie lumen pois. Jos tämä skaalataan 900 neliömetrin työmaalle, saadaan 20–30 työtuntia tehtävään, joka siirtää aikataulua tasan nollalla eteenpäin. Se on puolet työryhmän päivästä menetettynä, eikä jäljellä ole muuta kuin puhdas pinta.

Tuo sen sijaan paikalle aurausauto tai ulkopuolinen lumiurakoitsija, ja maksat kaluston mobilisoinnista ja odotusajasta – eri kustannus, sama aukko budjetissa.

Sitten on vielä hinta, jota kukaan ei lisää rivikohtaan:

• Liukastuu ja kaatuu. Märät, tiivistetyt pinnat rakennustelineiden, väliaikaisten käytävien ja lastausalustojen ympärillä ovat juuri niitä paikkoja, joihin materiaalia kuljettavat työntekijät joutuvat.
• Katon näkyvyys. Liiketilojen tasakatot tarvitsevat lumikuorman keventämistä, mutta ihmisten nostaminen katolle lapioiden kanssa on itsessään riskialtista – etenkin kevyillä teräskatoksilla tai verkkokatoilla, joilla ei pitäisi olla lainkaan jalankulkuliikennettä.
• Vauriot, jotka näkyvät myöhemmin. Metalliset lapiot ja jääpiikit raapivat kattokalvoja, betonipintoja ja viimeisteltyjä terasseja. Naarmu tai reikä ei yleensä havaita ennen kuin lumi sulaa – ja korjaus maksaa enemmän kuin lapioiminen.

Ja sitten itse aikataulu kärsii. Useimmat projektit budjetoivat 23–28 sään aiheuttamia viivästyspäiviä, mutta yksi todellinen lumitapahtuma voi hävitä niitä 3–5 kerralla. Kriittisellä polulla alihankkijat seisovat toimettomina, vuokrauskalusto laskuttaa joka tapauksessa ja sakkoehdot kasautuvat hiljaa.

Joten todellinen kysymys ei koskaan ollutkaan onko poistaakseen lumen. Se on mitä sen poistaminen maksaa — tunneissa, riskissä, aikataulussa.

"Lapioinnin" muuttaminen "kannen nostamiseksi"

Vaihtoehto ei ole parempi lapio. Se on tukeva pressu, joka ei poista lunta – se kerää sen.

Kuvittele se jättimäisenä tarjottimena, joka on asetettu maan päälle ennen lumen putoamista. Lumi laskeutuu tarjottimelle. Kun lumi on pudonnut, nostat tarjottimen ylös, ja maa sen alla on täsmälleen yhtä puhdas kuin ennenkin.

Fyysisesti se on suurikokoinen PVC-päällysteinen pressu – tyypillisesti 6 × 6 metriä tai 7 × 8 metriä – jonka alla on ero: turvavyölaatuinen kudos, joka on ommeltu nurjalle puolelle X- tai +-kuvioon ja päättyy nostolenkkeihin.

Järjestys on yksinkertainen:

1. Laske se alas verkkopuoli alaspäin suojattavan pinnan, kävelytien, katto-osan tai materiaalipinon päälle – ennen lumisadetta.
2. Anna sen tarttua. Lumi laskeutuu sileälle pinnalle; se ei imeydy pintaan eikä tartu siihen.
3. Nosta se ulos. Kun lumisade lakkaa, nosturi, trukki tai kuormaaja kiinnittää hihnalenkit ja nostaa koko kuorman pois yhdellä liikkeellä.
4. Nollaa ja käytä uudelleen seuraavaa lumisadetta varten.

Etu ei ole pelkkä nopeus, vaikka 20×20 Välillä voi poistaa noin 2 000–4 000 paunaa tuoretta lunta yhdellä nostolla tuntien käsin kantamisen sijaan. Kyse on siitä, että alla olevaan pintaan ei koskaan kosketa. Kun lapio ei osu lunta, ei raaputettua betonia, ei reikiä kattokalvossa eikä kuluneita terasseja.

Missä se sopii – ja missä ei

Se ansaitsee paikkansa muutamissa tietyissä paikoissa: näkyvien raudoitusmattojen päällä ennen betonivalua, jotta kukaan ei lapioi raudoitusten välistä; työmaiden käytävillä, lastausalueilla ja materiaalikasoissa; TPO/PVC-kattokalvojen päällä, joissa metallityökaluilla ei ole mitään asiaa; ja minkä tahansa kevyen kattorakenteen päällä, jossa lapiolla liikkuminen ei yksinkertaisesti ole turvallista.

Se on väärä työkalu märälle lumelle, jäätyneelle sateelle tai mille tahansa jo jääksi muuttuneelle materiaalille – se jäätyy pintaan eikä nouse puhtaaksi. Sama varovaisuus pätee, jos odotettu lumisade ylittää nostovälineidesi kyvyn käsitellä, tai kaltevilla pinnoilla, joilla pressu tarvitsee lisäankkuroinnin liukumisen estämiseksi.

Millä on oikeasti merkitystä, kun määrittelet yhden

Jokaiselle, joka toimittaa tämän hankintaan, kolme asiaa ratkaisee, kestääkö pressu kauden:

• Nauhan murtolujuus — Vähintään 6 000 paunaa, yli 10 000 paunaa kaikelle, jota käytetään säännöllisesti.
• Kylmähalkeaman lämpötila — Tavallinen 18 unssin PVC kestää noin -20 °F:n lämpötilan; jotkut rakenteet kestävät -40 °F:n lämpötilan, mikä on tärkeää, jos olet paikassa, jossa on oikeasti niin kylmä.
• Silmukkalaitteisto — nauhalenkit ovat kevyempiä ja helpompia käsitellä; teräksiset O-renkaat kestävät paremmin toistuvaa hankausta.

Materiaali, 18 oz PVC-päällysteinen PolyEsteri on alan vakiomateriaali syystä – se ei haurastu kylmässä, kestää repeämistä ja toistuvaa nostamista. 22 unssia ansaitsee paikkansa suuremmissa pressuissa tai tiheässä käytössä. Tavallinen PE halkeilee kylmässä eikä ole mitoitettu kuormituksen kestäviksi; kangas imee vettä, tulee raskaaksi ja homehtuu – kumpikaan ei kuulu talvityömaan lähellekään.

Mitoituksen osalta 20 × 20 jalkaa (neljä nostopistettä) kattaa useimmat vakiotyöpinnat ja sopii hyvin yhteen trukin kanssa. 25 × 25 jalkaa (kahdeksan nostopistettä) käsittelee suurempia alueita ja yleensä tarvitsee nosturin tai suuremman kuormaajan nostaakseen sen tasaisesti.

Oletko utelias, miten muut työmaat hoitavat tämän? Lähetättekö edelleen lapioiden kanssa työryhmän joka kerta, kun lunta sataa, vai onko työmaanne jo siirtynyt nostettavaan materiaaliin kaivamisen sijaan? Mikä on itse asiassa estänyt teitä muuttamasta prosessia?